Uudenkaupungin soijatehdas

Uuteenkaupunkiin ollaan perustamassa soijaa jalostavaa tehdasta. Soijatuotteita käytetään paljon elintarviketeollisuudessa mm. tasoittamassa taikinoiden ja vanukkaiden koostumusta, ja tekemässä elintarvikkeista mukavan paksuja.
Helsingin sanomat uutisoi asiasta niin, että tehdas tulee käyttämään vain puhdasta soijaa, sillä puhtaille tuotteille on maailmalla kysyntää. Toisten uutisten mukaan tehdas käyttää myös muuntogeenistä soijaa.
Jos tehdas käyttäisi vain puhdasta soijaa, sehän olisi hienoa. Lähes sata uutta työpaikkaa Uuteenkaupunkiin, paljon käyttöä satamalle, ja uusia vientituotteita. Jos tehdas jatkossa käyttäisi raaka-aineenaan kotimaista hernettä ja härkäpapua, olisi vaikutus koko maan talouteen todella merkittävä.
Jos tehdas kuitenkin jalostaa geenimanipuloitua soijaa, sen vaikuttaa todella ikävästi koko maan elintarviketuotantoon. Tehtaalta tulee paljon jalostuksen sivutuotteita, joita varmasti kaupataan huokealla eläinten rehuksi. Näin geenimanipuloitua soijaa ujuttautuisi yhä enemmän myös kuluttajien lautasille.
Geenimanipuloitua soijaa tuotetaan runsain määrin Etelä-Amerikassa, eikä sille tahdo aina löytyä ostajia. Ehkä tässä on ollut tehtaan idean lähtökohtakin?
Olisiko liikaa vaadittu, että tehtaan toimintaperiaatteista puhuttaisiin suoraan? Ja jos ajatuksena on todellakin keskittyä vain puhtaan soijan jalostukseen, sen otetaan varmasti ilolla vastaan.

Tekniikan maailma

Tekniikan Maailma 1/2010 kirjoittaa kovin ylistävästi geenitekniikan mahdollisuuksista. Juttu alkaa kertoen tärkeästä kultaisesta gm-riisistä, jota syöttämällä voisi pelastaa lapsensa näkökyvyn. Jutussa ei kerrota, että A-vitamiinin esiaste, jota kultainen gm-riisi sisältää, löytyy helpommin kaikista värikkäistä hedelmistä ja vihanneksista, esimerkiksi porkkanasta. Kultaista riisiä pitäisi syödä puoli kiloa päivässä, jos se olisi ainoa a-vitamiinin lähde. Kultaista riisiä markkinoidaan ajatuksella, että se pelastaisi kehitysmaiden lasten silmät. Ehkä ongelmaan olisi helpompi ratkaisu siinä, että kerrottaisiin köyhille vanhemmille, kuinka tärkeitä hedelmät ja vihannekset lapsille ovat. Perusravinnon muuttaminen eri värisekseksi on aikamoinen kulttuurin muutos eikä onnistu noin vain. Emmekä kai mekään suomalaiset mieluummin söisi sinistä perunaa? Ja jättäisi mustikat syömättä?